Tänään aamulla ei lähtenyt sitten kone millään käyntiin kun herätyskello pärähti soimaan taas 5.45! Aamukahvit ja jugurtit naamaan ja sairaalaa kohti. Nyt oli vuorossa ICU eli teho-osasto. Siellä olisi harjoittelupaikka seuraavat neljä viikkoa.
Taas oli aamulla kerrottavat samat asiat moneen kertaan eri ihmisille niin sairaanhoitajille lääkäreille kuin sairaala-apulaisille. Olemme Suomesta, opiskelemme sairaanhoitajaksi, emme ole naimisissa, olemme samasta koulusta ja kuinka kauan olemme Sri Lankassa.
Osasto mihin menimme on viisipaikkainen sekateho. Sairaanhoitajia on aamussa kahdeksan ja kaksi lääkäriä ja illassa 5+2. Osastolla oli tänään kolme potilasta. Yksi traumapotilas, yksi leptospirosis ja yksi Steven Johnson's syndrome. Heti alkuun siis kaksi tautia mitä harvemmin tavataan Suomessa. Varsinkin toi SJS on aika raju tapaus. Tutustuimme myös IV-nesteisiin ja lääkkeisiin. Osaston lääkärit puhuvat hyvää englantia ja osa hoitajistakin taittaa Lontoota ihan mukavasti.
Arkirutiinit alkaa olla aika selviä niin jää hiukan enemmän aikaa omillekin tekemisille. Tänään kävin uimassa ja potkimassa kumimonolla isossa uima-altaassa ja otin jopa hetken aurinkoa. Nyt istun rannalla ja naputtelen tätä tekstiä Ipadillä ja kuuntelen radio Suomipoppia. Elämä vois olla juuri nyt paljon ikävämpää. Terkut Suomeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti