3. viikon alku teho-osastolla ja iltavuoro

Sovittiin siis viime viikolla, että mennään maanantaina iltavuoroon. Työpäivä alkoikin sitten vaihteen vuoksi kello 13. Aamulla ehdittiin tekemään 1.5 tunnin salitreeni ja syötiin lounasta kotona. Lounaan jälkeen skootterilla töihin. Ah tätä ihanuutta kun ei tarvitse kävellä eikä ahtautua täpötäyteen bussiin hikoilemaan. On mukavaa vaihtelua, että hiki tulee vasta töissä eiä matkalla sinne. Teho-osastolla on ilmastointi, joten taukohuonetta lukuunottamatta siellä on mukava olla lämmön puolesta.

Kun me päästiin sairaalalle ja ICUhun asti, niin koko henkilökunta ja kaksi potilasta oli meitä ulkona käytävällä vastassa. Kävi ilmi, että sisällä huollettiin happilinjastoja ja siitä syystä koko osasto oli tyhjennetty. Hoitajat ja lääkärit ihmetteli ja kummasteli, kun tulin töihin shortseissa ja teepaidassa sairaalavaatteitten sijaan. Kaikki kyselivät why casual?
 

Sisällä osastolla huoltomiehet huoltivat linjastoa ja oli aika villin näköistä puuhaa. Odotin koska happi saa kipinän ja koko sairaala lentää ilmaan. Näin ei nyt kuitenkaan käynyt. Alkaa tuntua siltä että mun kymmenestä elämästä ei oo enää hirveen monta jäljellä.;) Käytiin tosiaan vaihtamassa vaatteet ja sitten takaisin ulos osastolta. Toinen potilaista oli ollut kiinni hengityskoneessa ja nyt hengityksestä huolehdittiin ambun kanssa. Kun tulin ulos hoitaja viittilöi minut heti hoitamaan hengitystä ja siinä sitä sitten harjoiteltiin ekaa kertaa elävällä ihmisellä. Osastolla ei siis ole kannettavaa hengityskonetta ja kaikki siirrot, myös Colomboon tehdään ambun varassa lisähapella. Saatiin siis Idan kanssa hyvää harjoitusta ambun käytöstä. Potilas oli sen varassa vielä noin tunnin siitä kun me tultiin töihin. Sisällä osastolla ehdimme perehtyä potilaan vaivaan ja kävi ilmi, että hänellä on polyradikuliitti (Guillain-Barrén oireyhtymä). Se on autoimmuunisairaus, joka voi olla seurausta mm. hengitystie-infektiosta, HIV:stä tai suolistotulehduksesta. Sairaus vaikuttaa selkäytimen hermoratoihin ja aiheuttaa lihasten lamaantumista ja halvausoireita. Tauti alkaa yleensä alaraajoista laajenevana tunnottomuutema, joka johtaa lihasheikkouteen ja tätä kautta halvausoireisiin. Pahimmillaan niin kuin juuri tässä tapauksessa halvausoireet koskevat myös hengityslihaksia ja hengitystä joudutaan avustamaan koneellisesti. Potilaan tajunnan taso ei kuitenkaan muutu eikä taudista aiheudu muisti- tai ajatustoiminnan häiriöitä. Lisää voi lukea osoitteesta: http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01094

Toinen potilaista siirrettiin toiselle osastolle ja ICU:hun ei jäänyt kuin tuo yksi potilas. 

 

                                                Uusimmat 5-vuotta vanhat hengityskoneet

                                                                 Osaston lääkekaappi

 

                                                Vanha hengityskone vuosituhannen alusta

                                                                          Turistit

 

Kolmen jälkeen tuli ilmoitus lapsipotilaasta, jolla oli pidentynyt kouristelukohtaus. 1-vuotias lapsi oli kouristanut 30 minuuttia ennen sairaalaan tuloa ja 40 minuuttia ehti kulua ennen kuin kouristelu oli saatu loppumaan.

Osastolle tuli tänään myös kiitoskirje kaikille viimeviikkoisen elinsiirtopotilaan hoitoon osallistuneille. Munuaiset oli siirretty 19-vuotiaalle tytölle jolla oli pitkälle edennyt munuaissairaus. Kyseinen luovuttaja oli saanut spontaanin aivoverenvuodon ja oli terminaalihoidossa teholla pari päivää. 

Eilen illalla käytiin paikallisen kalastajan kotona juhlaillallisella. Nyt ymmärrään sen mitä Karoliina on puhunut vaivaannuttavista illallisista. Koko perhe katsoo kun syöt ja lapsilla on pelkkää nuudelia lautasella, kun me syödään kaikkia herkkuja... Kysyin myös miten niitä kookosroteja tehdään ja siinä sitten opeteltiin niitten tekoa perheen äidin kanssa. Oli muuten hyviä tuoreena ja lämpimänä! 

Siinä sitten juteltiin niitä näitä ja kalastaja kertoi olevansa paossa kotikylästään. Hänellä oli ollut sisällissodan aikana ongelmia Tamilitiikerien kanssa ja hän toi perheensä Kalutaraan suojaan. Itse sanoi palaavansa kotikyläänsä, kun lapset muuttavat pois kotoa. Hän myös kutsui meidät pohjoiseen käymään hänen kotonaan. Saa nähdä uskaltaako sinne lähteä. 

Nyt Kalutara kiittää ja kuittaa ja allekirjoittanut lähtee uimaan ja sen jälkeen salille. Huomenna Colomboon ja sormet ristiin, että viisumihommat onnistuu hyvin.

-Matti-