Keskiviikkona oli osastolle tullut taas yksi epäilty leptospiroosipotilas ja makeaan veteen hukkunut potilas. Guillain Barrén syndroomapotilas oli ennallaan vakaassa tilassa. Meidän päivä meni aika pitkälti byrokratian hammasrattaiden pyörittelyyn, kun yritettiin saada vierailulupaa Lions Clubin lääkärille. Loppujen lopuksi sitä lupaa ei sitten saatu, koska näin suuri asiahan vaatii luvan paikalliselta sosiaali- ja terveysministeriöltä! Loppujen lopuksi me jouduttiin vielä lähtemään hieman ajoissa, koska meidän piti hakea suosituskirje meidän ohjaajalta. Olisi ollut kiva perehtyä hukkuneen potilaan hoitoon muullakin tasolla kuin sillä että näimme kun budhalaiset munkit kävivät rukoilemassa potilaan sängyn vieressä. En usko että onnistuisi ihan Suomen teho-osastolla. Hukkunut potilas oli siirretty osastolle kun palasimme perjantaina töihin.
Perjantaina osastolla oli taas aikamoinen hälinä ja puolikas päivä kului nopeasti. Yksi sydänpotilas, leptospiroosipotilas, Guillain Barré ja uutena tuttavuutena LSE-potilas. LSE eli systeeminen lupus eryhthematosys. Suomeksi yleistynyt punahukka on sidekudossairaus ja johtuu autoimmuunireaktiosta. SLE aiheuttaa monen laisia oireita, mutta tämä tapaus oli teholla sydänlihastulehduksen takia. Lisää voi taas lukea http://www.terveyskirjasto.fi/kotisivut/tk.koti?p_artikkeli=dlk00696
Ensi viikolla alkaa sitten siis viimeinen tehoviikko ja me yritetään päästä vauvateholle yhdeksi päiväksi. Saa nähdä miten se onnistuu. Maanantaina me onneksi nähdään meidän ohjaajaa ja suunnitellaan loppuharjoittelun aikataulua vähän uusiksi. Jos saataisiin pidennetyn päivän tekemisellä hieman lisää reissailuaikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti