Viisumeista ja viikonlopusta!

Kirjoitettu 08.02.2014

Keskiviikkonahan meidän siis piti mennä Colomboon uusimaan viisumeja... Puhuttiin töissä hoitajille ja kyseltiin millä kannattaa kulkea Colomboon ja missä pysäkillä hypätä pois jne. Kävikin sitten niin näppärästi, että kävi ilmi, että yhden hoitajan mies työskentelee juuri kyseisessä virastossa. Avuliaana hoitaja tietenkin soitti miehelleen ja kysyi apua, jotta meidän viisumin hankinta olisi mahdollisimman vaivatonta. Hoitaja ei vaan tiennyt, että me oltiin maassa turistiviisumilla... Toinen ongelma mikä kohdattiin asiasta keskusteltaessa oli se, että olemme maassa yli kolme kuukautta. Hoitajan mies soitteli muutaman puhelun ja selvitti asiaa.  Kävi ilmi että meidän tarvitsi saada virallinen suosituskirje meidän instituutioltamme siitä, että olemme tekemässä harjoittelua täällä. Otin siis soiton meidän ohjaajalle ja pyysin kyseistä paperia. Paperi saatiin järjestymään keskiviikkoillaksi. Kuten aina olimme nytkin hyvissä ajoin liikkeellä ja meidän viisumit menivät siis vanhaksi keskiviikkona. Torstaiaamuna lähdettiin sitten kello kuuden junalla kirjeiden ja passien kanssa kohti Colomboa. Asemalta otettiin tuktuki passivirastolle ja soitettiin hoitajan miehelle. Siitä eteenpäin homma rullasi todella hienosti. Oli kiva olla kerrankin se kenen asiat hoidettiin ennen muita ja itse ei tarvinnut jonottaa mihinkään. Odottaessa kyllä ehdittiin miettiä, että saadaanko me paluuliput Suomeen käteen kun virkailija tulee takaisin passien kanssa. Onneksi ne ymmärtää täällä, että turistit tuo rahaa maahan... Meitä kyllä sanottiin, että meidän olisi pitänyt tulla maahan business-viisumilla ja että ei turistiviisumilla saa tehdä töitä.

Kaksi asiaa jäi tästä opetuksena taas käteen: 

Nro1 jos matkustat maahan turistiviisumilla tekemään harjoittelua älä puhu viisumiasioista kenellekään.

Nro2 jos matkustat Sri Lankaan yli kolmeksi kuukaudeksi valmistaudu maksamaan kolmen kuukauden ylittävältä osalta reilusti. Meidän viisumit maksoi 20000 rupiaa eli noin120 euroa. 

Viisumin saamiseen meni siis rutkasti vähemmän aikaa, mitä olimme odottaneet ja olimme vapaita jo yhdeksän jälkeen. Loppupäivä vietettiin kierrellen kauppoja ja käytiin myös Sri Lankan Kansallismuseossa.

Ensi kevään Crocs-mallistoa

Nyt me ollaan nähty Budha edestä ja takaa, ja myös kun se istuu ja makaa. Ihan vierailun arvoinen paikka, vaikka ei nyt ihan mikään British National Museum olekaan. Opiskelijalippu maksoi noin 0,75e.

Vaatekauppoja kierreltiin myös ja mukaan tarttui kivat puuvillahousut ja vyö vähän reilulla kympillä. Syömässä me käytiin kunnon turistien tapaan KFC:ssä. Nyt on sekin mieliteko tyydytetty tämän reissun osalta ja voi syödä taas hyvillä mielin riisiä ja curryä. Ilta päätettiin katselemalla auringonlaskua hotelli Kingsburyn kattoterassilta ja samalla otettiin yksi Margarita tai kaksi pois;) 

Perjantaina ylösnouseminen kellon soidessa oli lähes ylitsepääsemättömän vaikeaa, mutta aamukahvin voimalla kaikki on mahdollista. Töissä tehtiin taas vain puolikas päivä, koska meille oli sovittu viikonloppureissu Sigiriyaan ja Nuwara Eliaan. Me lähdettiin yhdentoista nurkilla kotia kohti ja pakkaamaan. Yhden jäljestä Franco tuli tyttöystävänsä ja kuskin kanssa hakemaan meitä ja matka kohti Dambullaa alkoi. Dambulla sijaitsee siis melko keskellä Sri Lankaa ja sieltä on matkaa Unescon maailmanperintökohde Sigiriyaan noin 15 kilometriä. Me tehtiin oikea ratkaisu kun päädyttiin vuokraamaan auto. Tämän viikon jälkeen ruuhkajunat ja ruuhkabussit ei olisi houkuttaneet yhtään. Nyt sai vain nauttia maisemista ja levätä. Matkalla pysähdyttiin pariin otteeseen ja toisella pysähdyspaikalla me nähtiin ananaspuska, pippuripuu, kahvipuu, avocadopuu ja kameleontti. Vessahädästäkään ei tarvinnut tällä reissulla kärsiä. 

Alunperin viiden tunnin matka venähtikin seitsemään ja me oltiin perillä Dambullassa puoli yhdeksän nurkilla. Hotellin etsintä oli vielä edessä ja illallinen. Täällä keskimaassa lämpötila on paljon alhaisempi kuin rannikolla ja ensimmäistä kertaa kuukauteen tuli ihan viileä. Kylmällähän siis tarkoitan 20 astetta. Yöpuulle päästiin joskus ennen yhtätoista ja kyllä uni maittoikin hyvältä. 

Tänä aamuna lähdettiin liikkeelle seitsemän aikaan ja ulos tullessa hengitys höyrysi. Matka Autolla Sigiriya-vuoren juurelle kesti noin 15minuuttia. Itse vuori on vanhan tulivuoren jäännös. 370 metriä korkean kiven päällä on ollut temppeli . Puolessa välissä rinnettä on jäännökset kiveen hakatuista leijonan tassuista. Aikanaan kulku temppeliin on mennyt leijonan kidasta sisään. Sigiriyan temppelialue on julistettu Unescon maailmanperintökohteeksi vuonna 1982. Puolessa välissä nousua on myös kalliomaalauksia ja ns. peiliseinä. Nousu vuoren päälle oli mukava treeni. Ei tarvitse haikailla salille tänään! Aivan mahtava paikka ja mahtavat maisemat. Mieleen tuli pakostakin entisaikojen tutkimusmatkailijat, jotka ovat löytäneet kyseisen paikan. On mahtanut olla aika huikea fiilis ekan kerran tuolla ollessaan. Kiipeäminen ylös ei ollut pelkkää juhlaa! Pieni korkeanpaikan kammo muistutti olemassaolostaan pariin otteeseen. Uskaltauduin kuitenkin vielä kalliolta alaskin niin kaikki meni sen puolesta hyvin. :) ihan mahtava paikka ja ehdottomasti käymisen arvoinen jos täällä päin reissaa. 

Sigiriyan jälkeen otettiin uudestaan nokka kohti Dambullaa ja siellä sijaitsevaa luolatemppeliä. Sinne matka taittui yllätys yllätys portaita pitkin. Tällä kertaa niitä ei ollut kuin 15 minuutin ajaksi. Ylhäällä vuoren rinteellä on kiveen louhittu temppeli. Emme nähneet sitä, koska emme tajunneet ostaa mäen alta pääsylippuja. Ne tarkistettiin mäen päällä. Kenelläkään meistä ei riittänyt enää virtaa toiseen nousuu, joten se jäi nyt näkemättä.

Nyt ollaan matkalla Nuwara Eliaan ja yöksi paikkaan nimeltään Ella. Huomenna on tarkoitus käydä vesiputouksilla ja mennä laskemaan koskea kumiveneellä. 

Kirjoitettu 09.02.2014

Matkalla käytiin vielä tutustumassa teetehtaaseen. Oli ihan mielenkiintoista nähdä miten sitä valmistetaan. Ostin maistelujen jälkeen myös tukkupaketin teetä kotiin lähetettäväksi. Vuoren rinteet on siis täällä joka paikass ihan täynnä teepuskia ja se on ilmeisesti tämän alueen päävientituote niin ulkomaille kuin maan sisällekin. Ilmasto muuttui aika paljon sitä mukaan, kun kiivettiin ylöspäin ja Nuwara Eliyassa oli jo suomalaiseenkin tasoon nähden viileää. Illalla lämpötila laski noin kymmeneen asteeseen. Me jäätiin yöksi Nuwara Eliyaan, koska kello oli jo aika paljon sinne saavuttaessa. Ellan reissu jää nyt seuraavaan kertaan. Nuwara Eliya on alunperin englantilaisten siirtomaalaisten ajoittain asuttama paikka ja vaikutteet siitä näkyvät edelleen rakennuksissa. Sitä kutsutaankin "little Englandiksi". Vessassa oli aamulla myös yhtä kylmä kuin aidossa englantilaisessa vessassa. Onneksi lämmin suihkuvesi ei ole ylellisyys vaan se löytyy lähes joka hotellista. 

Tänä aamuna syötiin hyvä englantilainen aamupala ja juotiin kahvit ennen lähtöä kaupungille. Käytiin tutustumassa Victoria parkiin, mitä oli kehuttu yhdeksi kauneimmista koko aasiassa. Puisto ei ollut mitenkään hirveän ihmeellinen johtuen vuodenajasta. Parhaimmillaan nämä paikat ovat maaliskuusta eteenpäin. Koko tämä vuoristoalue on aivan mahtavan hienoa ja maisemat ovat uskomattomia. Tänne täytyy tulla uudestaan paremmalla ajalla. 

Kaupunkikierroksen jälkeen lähdettiin ajamaan kohti Kitulgalaa ja koskenlaskua! JEE!! 

Me pysähdyttiin tässä matkalla myös putouksilla ja käytiin uimassa kylmässä vedessä. Nyt on kuiva kausi ja vettä ei ollut putouksilla paljoa, mutta oli ne silti aika vaikuttavat! 

Evoluutio

Kitulgalaa ennen käytiin syömässä taas riisiä ja curryä. Tällä kertaa taas hiukan erilaista ja tosi maittavaa. Tytöt söi kanasalaattia ja kaikille ostettiin jälkkäriksi suklaata. Lounaan jälkeen suunnattiin koskenlaskua kohti. Mulla oli suuret kuohut ja isot kosket mielikuvina. Toisin kävi, koska vettä on tähän aikaan todella vähän. 2-3. luokan kosket ei tuntuneet oikein miltään. Maisemat korvasi kyllä paljon. Oli tosi hienoa lipua keskellä sademetsää jokea pitkin ja kuunnella viidakon ääniä. Apinat tappeli jossain kaukana, sirkat sirittivät ja linnut huutelivat harvakseltaan kutsuhuutoja. Me uitiin myös jokea pitkin ehkä noin kilometri. Tänne tarvitsee päästä uudestaan pidemmälle reissulle ja korkeamman veden aikaan! Äsken tehtiin viimeinen kottu-, gingerbeer-, hedelmämehutankkaus ja nyt lasketellaan kohti Kalutaraa ja omaa kotia. On siunaantunut tälle viikonlopulle ajotunteja aika paljon ja kilometrejäkin mukavasti. Kun päästään kotiin niin takana olis n. 600 km ja ajotunteja n. 17h. Täällä ei taitu toi matkanteko ihan samalla tavalla kuin Suomessa.:) Väsynyt, mutta onnellinen matkaaja kuittaa ja kiittää. 

-Matti-