On viikonloppu täällä taas!

Tää viikko jäi sitten aika lyhyeksi töitten puolesta. Keskiviikkoon saakka viikko sujui ihan normaalisti ja töissä oli sopivasti kiirettä ja päästiin tekemään asioita mukavasti. Keskiviikkona kahdentoista nurkilla meidän osastonhoitaja käski meidät käymään sairaalan johtajan puheilla. Mietittiin siinä Idan kanssa, että mitäköhän asiaa sillä mahtaa olla. 

Eipä sitten osannu odottaa tällaistakaan... Johtaja ilmoitti meille, että sairaalan ylilääkärit ovat yhdessä päättäneet ettei sairaala ota enää vastaan ulkomaalaisia harjoittelijoita ja että me emme saa enää jatkaa harjoittelua sairaalassa. 

Sen jälkeen otettiin sitten puhelu meidän paikalliselle ohjaajalle, joka alkoi selvittää asiaa ja lähetettiin Anna-Maijalle viestiä tapahtuneesta. Meidän paikallinen ohjaaja kertoi meille, että luvat sairaalan, paikallisen terveydenhoitokoulun ja terveysministeriön välillä eivät ole kunnossa. Asiaan saadaan kuulemma selvyyttä seuraavan viikon maanantaina. En kyllä ihan henkeä pidätä, että asia selviää siihen mennessä. Huomenna on täällä taas Poya-päivä eli kaikki virastot ja toimistot ovat kiinni. Hieman on myös sellainen olo, että meille ei kerrota ihan kaikkea. 

Asian valoisa puoli on siinä, että nyt on hieman aikaa hengähtää, mutta ei tunnu aivan lomalta silti tällä hetkellä! Huomenna mennään käymään Panaduraan eli n. 30 km täältä pohjoiseen. Siellä pitäisi olla hyvä räätäli ja muitakin vaatekauppoja ja putiikkeja. Illalla olisi sitten Francon synttärit ja rantaelämää. 

Täytyy yrittää pitää motto mielessä.

Tomorrow is a fine day:)